”Kosketushoito” tai ”hierontaterapia” saattavat kuulostaa uskomushoidoilta, mutta myös kova tiede puoltaa kosketuksen positiivisia vaikutuksia. Se ei ole vain hyvä lihaksillemme; vaan koko fyysiselle ja henkiselle terveydellemme.

Kosketus on fysiologisesti hyvin monisäikeinen tapahtuma. Kosketusaistimukset tapahtuvat ihon kautta, joka on suurin aistielimemme. Iholla on reseptoreita, jotka rekisteröivät kosketuksen mm. lämpö-, paine-, kipu- ja lihasliikeaistimuksena ja lähettävät hermoimpulssin aivoihin. Hieronta on kosketusmuodoista ja -hoidoista suosituin ja vanhin ja suuri osa kosketustutkimuksesta on keskittynyt siihen.

 

Kosketustiede

Kosketustiede syntyi 1990-luvun puolivälissä, kun kaksi tutkijaa matkusti Romaniaan tutkimaan 1980- ja 1990-luvuilla orpokodeissa varttuneita lapsia, joita hoitajat eivät olleet koskaan silitelleet tai sylitelleet. Lapset olivat arkoja eivätkä kyenneet muodostamaan sosiaalisia suhteita. Järkyttävissä olosuhteissa kasvaneet lapset kärsivät sekä psykologisista että älykkyyteen liittyvistä ongelmista. Heidän motoriikkansa ja immuuni- sekä ruoansulatusjärjestelmänsä eivät myöskään olleet kehittyneet kunnolla.

Tänä päivänä kosketustutkimustyön johtajana pidetään Floridan kosketuksen tutkimuksen instituuttia (Touch Research Institute, TRI), joka on tehnyt lukuisia hierontaterapiatutkimuksia Tiffany Fieldin johdolla. Field ja monet muut tutkijat ovat yhdistäneet kosketuksen, hieronnan muodossa, moniin hyötyihin.

 

Tieteelliset tutkimukset

TRI:n tekemä laaja tutkimussarja, vuonna 2001, osoitti että jo kymmenen päivän hieronta kolmesti päivässä 15 minuutin ajan riitti lisäämään keskoslasten painoa 47 % nopeammin kuin verrokkilasten, vahvistavan vauvan uni-valverytmiä ja mahdollistavan heidän kotiuttamisensa lähes viikkoa tavanomaista aiemmin. Mittauksissa keskoshieronnan todettiin sekä vähentävän kortisolin (stressihormoni) määrää että lisäävän ruoan imeytymistä edistävien glukoosin ja insuliinin eritystä elimistössä, mikä selittää positiivisia tuloksia.

Sama tutkimus osoitti lääketieteellisen koulun henkilökunnan keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden lisääntyneen, kun saivat 15 minuutin niska-hartiahieronnan joka päivä kuukauden ajan. Tulosten vahvistamiseksi tehtiin mm. matemaattisia testejä, jotka osoittivat aivotoiminnan nopeutuneen huomattavasti jo yhden 15 minuutin hierontatuokion seurauksena. TRI:n johtaja Field esittääkin, että työantajien pitäisi tehokkuuden lisäämiseksi ja stressin vähentämiseksi ottaa hierontahetket osaksi päivittäisiä rutiineja työpaikoilla.

Hierontaterapialla on ollut positiivisia vaikutuksia myös kroonisesta väsymyksestä kärsiville. Verrattuna vertailuryhmään, joka sai vain lumehoitoa, hierottavilla potilailla havaittiin TRI:n 2001 tehdyssä tutkimuksessa välittömästi matalammat arvot masennuksessa ja turhautumisessa sekä stressihormonien määrässä. Pitempiaikaiset vaikutukset olivat Fieldin mukaan edellisten lisäksi lisääntynyt unen määrä, korkeammat dopamiiniarvot (yleensä dopamiini vaikuttaa masennusta lievittävästi) sekä vähentyneet fyysiset vaivat ja kivut. Masennukseen liittyvien ongelmien lisäksi hieronnalla on havaittu positiivisia vaikutuksia erityyppisten kipujen lievittämisessä ja niiden parantumisessa.

Muissa TRI:n tutkimuksissa hieronnan on todettu auttavan mm. palovammahoidon ja leikkausten jälkeisten kipujen lievittämisessä, reumassa, fibromyalgiassa, päänsäryissä, alaselkäkivuissa, syöpään liittyvissä kivuissa ja kivuissa yleisesti. Hieronnan positiiviset vaikutukset kivunlievittämisessä saattavat johtua siitä, että paine (samoin kuin kylmä) vähentää hermopäätteiden viestittämää kipua aivoihin ja toisaalta syventyneestä unesta, joka ehkäisee kipua tuottavien kemikaalien syntymistä.

TRI tutki Fieldin johdolla myös kosketuksen fysiologisia ja biokemiallisia vaikutuksia. MRI-kuvaukset osoittivat aivojen etuotsalohkon, eli orbitofrontaalisen aivokuoren (joka ohjaa impulssien hallintaa) ja caudate-aivokuoren (merkitykselliset motoriikan sekä oppimisen kannalta) aktivoitumisen tunnepitoisen kosketuksen aikana. Muita vaikutuksia oli mm. laskenut syke, verenpaine ja kortisolitaso sekä kohonnut oksitosiinitaso. Samankaltaisia muutoksia on todettu kohtalaisen paineen hieronnan jälkeen.

Karoliinisessa instituutissa Tukholmassa professori Kerstin Uvnäs Moberg, yksi maailman johtavia oksitosiiniasiantuntijoita, on myös tutkinut kosketuksen vaikutuksia terveydelle. Vuonna 2007 hänen johdollaan tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että laitostumiseen liittyvät oireet, mm. yksinäisyys, helpottuvat säännöllisellä, lyhyellä hierontahoidolla. Myös unettomuusongelmat lieventyvät, rauhattomuus vähenee, ruokahalu paranee ja onnellisuuden tunne lisääntyy.

Uvnäs Moberg kertoo, että kosketuksen aikana aivojen hypotalamuksessa alkaa erittyä oksitosiinia, joka on sekä välittäjäaine että rauhoittava hormoni. Oksitosiini vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti mm. verenpaineeseen, sykkeeseen, vatsan ja suoliston toimintaan, tunteisiin ja kehon liikkeiden ohjaukseen aivoissa. Sen tiedetään rentouttavan ja alentavan aggressiivisuutta ja ylipäätään ylläpitävän tasapainoa ihmisen elimistössä.

Suomessa hierontaa on tutkittu mm. Rautajoen johdolla ja todettu sen lisäävän endorfiinien ja seratoniinin erittymistä elimistössä, mikä vähentää kipua ja lisää hyvänolontunnetta. Lisäksi kosketuksen on tutkittu vaikuttavan positiivisesti mm. immuunijärjestelmään, hengitykseen, verenkiertoon ja havainto- ja kognitiivisiin kykyihin.

 

Yhteenveto

Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että hieronnan fyysiset ja psyykkiset vaikutukset ovat moniulotteiset ja kauaskantoiset. Hieronta mm.

– laskee kortisolitasoa, vähentäen stressiä

– lisää seratoniinin ja endorfiinien erittymistä, lieventäen kipua

– laskee sykettä ja verenpainetta

– nostaa oksitosiinitasoa, parantaen mielialaa ja vähentäen masennusta

– tehostaa immuunitoimintaa

– parantaa unen laatua

– parantaa tarkkaavuutta, keskittymiskykyä ja muistia

 

Tämä tekee hierontaterapiasta yhden tehokkaimmista olemassa olevista kosketusmuodoista.

 

Voit lukea lisää kosketuksesta täältä

ja ennen kaikkea varata aikasi hierontaan täältä.

 

Lähteet:

• Touch for socioemotional and physical well-being, Tiffany Field (2001)
• Kosketuksen merkitys, Jukka Koponen, pro- gradu tutkielma (2009)
• Hands On Research: The Science of Touch, Dacher Keltner (2010)