Traumaattiset tapahtumat muokkaavat poikkeuksetta meitä. Oli sitten kyse lapsuuden kokemuksesta tai jostain, mitä kohtasimme aikuisena, nämä tilanteet muuttavat sen, miten näemme maailman ja itsemme. Riippuvuus on tapamme tai pyrkimyksemme selviytyä traumasta ja arjestamme. Voimme saada tilapäisesti kaipaamaamme lohtua tai lievitystä mm. alkoholin juomisesta, epäterveellisestä käyttäytymisestä, uhkapelaamisesta tai jopa pakonomaisesta shoppailusta. Olemme saattaneet ottaa käyttöömme myös erilaisia toimintamalleja, suojataksemme itseämme esimerkiksi turvattomuuden tai hylkäämisen tunteilta.

Riippuvuus

Päihderiippuvuus ja peliriippuvuus, ovat yleisesti tunnettuja riippuvuuksia, ja ne on suhteellisen helppo tunnistaa. Löytyy kuitenkin myös paljon muita riippuvuuksia, jotka ovat niin arkipäivää, ettemme välttämättä edes pidä niitä riippuvuuksina. Voimme olla koukussa kahviin, tupakkaan, someen, ostosten tekemiseen, vaikka mihin, mikä päällisin puolin näyttää ihan arkiselta puuhalta. Riippuvuutta voidaan joissain tapauksissa pitää jopa positiivisena asiana, esimerkiksi jos se liittyy työhön tai liikuntaan. Työnarkomania ja liikuntariippuvuus ovat siitä huolimattakin riippuvuuksia.

Riippuvuus esiintyy hyvin usein myös haitallisina toimintamalleina ja ajatuksina, joita toistamme elämässämme yhä uudestaan ja uudestaan, joskus jopa tietämättämme.

Meidän voi esimerkiksi olla hankala olla rehellisesti oma itsemme, koska pelkäämme että meidät hylätään, jos muille selviää, minkälaisia oikeasti olemme. Voimme kieltää itseämme tuntemasta sitä mitä tunnemme ja esitämme päivästä toiseen jotain muuta kuin mitä olemme. Voimme myös olla koukussa toimintaan, emmekä pysty sietämään joutilaana oloa. Täytämme päivämme puuhalla. Koko ajan pitäisi olla joku asia ajateltavana tai ratkaistavana, koska vain siten koemme itsemme arvokkaaksi. Saatamme suunnata huomiomme myös muihin, koska se mikä meissä on tai ei ole, tuntuu liian pelottavalle. Riippuvuus voi saada meidät myös jatkuvasti hakemaan uutta ja parempaa tekemistä tai haastetta, juuri samasta syystä.

Riippuvuus voi myös esiintyä huomionhakuisuutena tai läheisriippuvuutena, jolloin pelkäämme yksinjäämistä. Kun joku antaa meille kaipaamaamme huomiota ja rakkautta koemme vihdoin itsemme hyväksytyksi ja sisältämme kumpuava arvottomuudentunne laantuu hetkellisesti. Voimme ryhtyä myös pakonomaisesti miellyttämään muita, jolloin emme enää elää oman näköistä elämää (joka jo itsessään synnyttää lisää traumaa).

Voimme olla riippuvaisia myös itsetuhoisesta käyttäytymisestä, missä vahvistamme jo aiemmin todeksi toteamaamme asiaa, esimerkiksi ”En ole rakkauden arvoinen”, kohtelemalla läheisiämme tylysti tai suorastaan sabotoimalla orastavia suhteitamme. Voimme saada myös helpotusta itsetuhoisista aktiviteeteista, kuten itsemme viiltelystä tai ylensyömisestä. Yllättävän moni reagoi hankaliin tilanteisiin, laittamalla jotain hyvää suuhunsa. Syömishäiriöt ovat itse asia todella yleinen tapa joko rankaista itseämme tai muokata itseämme ”hyväksyttävämpään muotoon”.

Miksi turvaudumme riippuvuuksiin?

Riippuvuus antaa meille edes jollain tapaa sen mitä tarvitsemme, olkoon se sitten kontrollia, hyväksyntää, rakkautta, turvaa tai helpotusta siihen, mitä tunnemme sisällämme. Kyse on monesti jostain mitä olemme aiemmin jääneet vaille. Riippuvuutta voi myös ajatella tapana, keinona tai asiana, joilla estämme itseämme kokemasta sen, mitä sisällämme oikeasti tapahtuu. Monesti kyse on myös keinosta turruttaa tunteemme.

Trauma ja sitä kautta myös riippuvuus on saattanut syntyä siitä, että rakkautta ei ollut tarjolla, tai emme osanneet ottaa sitä vastaan, silloin kun sitä tarvitsimme. Siitä, että tukea ei ollut saatavilla ja jouduimme selviytymään omilla rajallisilla keinoillamme ja taidoillamme.

Yksinkertaisesti sanottuna riippuvuudet ovat aina oire jollekin syvemmälle, nimittäin traumalle, jonka lähes jokainen meistä on kokenut. Ne ovat yrityksemme antaa itsellemme edes pieni pala siitä mitä olisimme tarvinneet.

Trauma, reaktiomme siihen, riippuvuudet ja haitalliset toiminta- ja ajatusmallit ovat yleisimpiä kuin uskommekaan. Voi jopa olla, että tunnistamme itsemme ainakin osittain mainitsemistani esimerkeistä. Apua on kuitenkin saatavilla. Kehollinen traumaterapia purkaa kehoomme kertynyttä traumaa ja johtaa usein siihen, että luomme spontaanisti uuden ja terveellisemmän narratiivin vanhoista tapahtumista sekä uuden onnellisemman elämän käsikirjoituksen.

Lisätietoja traumasta ja kehollisesta traumaterapiasta löydät tästä.