Suurin osa meistä hakee apua vasta, kun olo on mennyt sellaiseksi, ettei enää pysty tai jaksa jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Siinä ei ole mitään vikaa! Päinvastoin. On viisasta ja rohkeaa tunnistaa ne hetket, kun asioiden on muututtava.
Kuulun itsekin heihin, jotka ovat löytäneet keinot tasapainottaa omaa arkea ja elämää juuri viime tingassa. Vasta hetkeä ennen seinään törmäämistä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin harjoittelen edelleen joka päivä juuri tätä, kuormituksen pitämistä maltillisena. Kuten kuvasta näkyy, niin tulen pikkuhiljaa siinä paremmaksi ja paremmaksi… ☺️
Itsesäätelykeinoja ja muita resursseja minulla on onnekseni takataskussa tänään huomattavasti enemmän, kuin vajaa kymmenen vuotta sitten, kun kävin uupumuksen rajalla. Silloin pyrin lähinnä vaan sinnittelemään. Toitotin itselleni, että kyllä tämä tästä rauhoittuu, kunhan ensin saan hoidettua alta tämän projektin, sitten ensi kuussa, sitten lomalla, jne. Uupuminen oli näin jälkeenpäin katsottuna todella lähellä…
Uupumus vaivaa yhä useampaa
Moni sinnittelee tänä päivänä oman jaksamisen rajamailla ja uupumus on nykyään yhä yleisempää. Tutkimusten mukaan jopa joka neljännelle meistä uupumus on tuttua.
Minulle tulee säännöllisin väliajoin vastaanotolleni asiakkaita, joiden ensimmäinen uupumus on iskenyt jo ennen työelämään siirtymistä. Uupumusjaksoja saattaa pahimmassa tapauksessa olla montakin takana. Surullista, mutta yllättävän yleistä…
Pikainen googlaus paljastaa, että netti on pullollaan artikkeleita, joissa puhutaan uupumuksen tavallisimmista oireista ja mahdollisista syistä, mutta uupumuksen ennaltaehkäisystä puhutaan edelleen aivan liian vähän! Minua tämä on viime aikoina alkanut suorastaan ketuttamaan! Miksi jatkuvalle stressille tehdään jotain vasta sitten, kun seinä tulee vastaan? Miksi otetaan hyvät rutiinit ja säätelykeinot käyttöön vasta sitten, kun on pakko?!?
Olisi niin paljon parempi, sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla, jos meille opetettaisiin, miten voidaan ennaltaehkäistä uupumusta. Se on nimittäin täysin mahdollista!
Miten uupumus syntyy?
Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämää kokenut lyhytkestoisempia stressaavia ja kiireisiä ajanjaksoja. Ne ovat nykymaailmassa enemmän sääntö, kuin poikkeus. Ehkä elät sellaisen keskellä juuri parhaillaan.
Tällaiset lyhyet stressaavat ajanjaksot kuormittavat, mutta jos stressistä ehtii kunnolla palautumaan, ei vielä voida puhua uupumuksesta. Uupumus kehittyy nimittäin usein pikkuhiljaa pitkän ajan kuluessa, kun elämän kuormitustekijät ovat pitkäaikaisesti yli meidän sietokyvyn ja palautumista ei tule riittävästi.
Hermoston näkökulmasta, jos tätä tarkastellaan, niin kyse on yleensä pitkittyneestä ylivireydestä, eli käytännössä päälle jääneestä stressireaktiosta. Ylivireys, niin kutsuttu hermoston turbovaihde, tyhjentää nimittäin liiallisesti käytettynä meidän kehon energiavarastot. Hitaasti, mutta varmasti. Jossain vaiheessa polttoaine, eli jaksaminen, loppuu.
Jotkut saattavat toimia jopa vuosikausia stressihormonien varassa ja jatkuvaa stressiputkea aletaan pitää normaalina. Minullekin tulee vastaan asiakkaita, jotka ovat ajatelleet, että “Ei se stressi muhun vaikuta. Mä pystyn kyllä toimimaan jatkuvilla ylikierroksilla”… Ajan mittaan palautumisvaje kuitenkin kostautuu ja uupumisoireet alkavat. Keho ottaa tarvitsemansa levon, tavalla tai toisella. Uupumus on kehon tapa kuitata palautumisvelka.
Uupumusta pystytään ennaltaehkäisemään – oppimalla säätelemään hermostoa (ja se kannattaa tehdä hyvän sään aikaan)
Paras tapa välttää uupumusta on vireystilan oikea-aikainen säätely, eli käytännössä ylikierrosten laskemista ajoissa. Näin liian pitkäkestoista ylikuormitusta ei pääse edes kehittymään.
Ideaalitilanteessa kannattaisi oppia säätelemään hermostoa hyvän sään aikaan, tai viimeistään siinä vaiheessa, kun pilviä alkaa kerääntymään, eli ensimmäisiä oireita alkaa näkymään. On nimittäin paljon haastavampaa oppia säätelemään hermostoaan ja opettelemaan uusia taitoja uupuneena (tai stressin ja ahdistuksen keskellä).
Mitä siis, jos alkaisitkin luoda hyviä rutiineja elämääsi ja lähtisit lisäämään arkeesi hyvinvointiasi parantavia elementtejä jo nyt?
Kuten jo mainitsin, niin uusien asioiden oppiminen ja niiden oppien siirtäminen omaan arkeen onnistuu helpommin silloin, kun elämä tuntuu aika tasaiselta. Se on toki mahdollista myös hieman myrskyisemmissä olosuhteissa, mutta vaatii silloin meiltä aika paljon enemmän.
Harjoittele hyvinä aikoina, jotta harjoitukset ovat käytettävissä haastavina aikoina
Jos opit säätelemään hermostoasi, kun on tyyntä, sinulla on jo rutiinit kunnossa, kun tulee niitä hetkiä elämässä, että kaipaat apua, on sitten kyse stressinsäätelystä tai tunnesäätelystä. Saat myös hermoston säätelykeinoilla nopeammin ja helpommin apua säännöllisen harjoittelun jälkeen, kuin silloin, kun teet harjoituksia ensimmäistä, toista tai kolmatta kertaa. Ne muuttuvat nimittäin tehokkaammiksi, mitä useammin niitä teet. Lisäksi teet paljon todennäköisemmin harjoituksia kriisin keskellä, kun harjoitukset ovat olleet osa arkeasi hyvinä aikoina. Ne tulee ikään kuin selkärangasta.
Mikä parasta; kun opit hermoston säätelykeinoja ja teet harjoituksia säännöllisesti olet ikään kuin ohjelmoinut hermostosi toimimaan tietyllä tavalla, esimerkiksi rentoutumaan ja tasapainottumaan, kun teet tiettyjä harjoituksia. Näin ollen resilienssi kasvaa ja riski sairastua uupumukseen pienenee.
Sinnikkyys palkitaan
Monilla (minullakin välillä!) harjoitukset jää väliin, kun kaikki on hyvin. Se on luonnollista! Mieli monesti syöttää meille virheellisesti, että et sinä enää näitä tarvitse. Kaikki on hyvin. Teet niitä sitten taas, jos herää tarve. Älä nyt tuhlaa aikaasi tähän…
Ethän kuitenkaan jättäisi liikkumista tai salitreeniä vaan niihin hetkiin, kun kroppa on niin jumissa ja kipeä, ettet enää pääse ylös sängystä? Ethän?
Jos teet harjoituksia vain, kun tuntuu pahalta, se on ikään kuin laastarin etsimistä. Ensiapua. Ei ongelmanratkaisua. Jos pyrit säätelemään hermostoasi vain silloin, kun menee huonosti ja jätät harjoitukset heti, kun olo paranee, et saa pysyviä muutoksia aikaiseksi. Menee vaan viikko tai pari, ehkä kuukausi, ja sitten olet taas samassa pisteessä. Samojen tunteiden vietävänä. Hermostosi armoilla. Taas askeleen lähempänä uupumusta.
Sen sijaan, kun lähdet hyvissä ajoin parantamaan kehomieliyhteyttäsi ja opit tunnistamaan omat “hälytysmerkkisi” liiallisesta stressistä ja ylikierroksista, sekä otat oikeat menetelmät käyttöön oikeaan aikaan, kuormitusta ei pääse samalla tavalla muodostumaan.
Hermoston asetusten muuttaminen vie aikaa ja vaatii sitoutumista, mutta sinnikäs harjoittelu palkitsee moninkertaisesti!
Ihan samalla tavalla, kun säännöllinen salitreeni pitää kehon kunnossa ja toimintakykyisenä, voimme jumpata ja vahvistaa hermostoamme, jotta se pystyy joustamaan elämän ylä- ja alamäissä. Se auttaa laskemaan kokonaiskuormitusta ja ennaltaehkäisemään uupumusta.
Arjen valinnoilla on älyttömän suuri merkitys meidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin
Mielestäni hermoston säätelyn kuuluisi olla osa jokapäiväistä arkea, paistaa tai sataa. Ihan samalla tavalla kuin säännöllinen ruokailu ja liikkuminen. Arjen valinnoilla on nimittäin ihan älyttömän iso vaikutus meidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (tai pahoinvointiin).
Harjoittele siis hyvien rutiinien luomista. Etenkin silloin, kun tulee niitä vaiheita, että meno tuntuu tasaiselta ja hyvältä. Näin luot pohjaa tasapainoisemmalle arjelle, joustavammalle hermostolle ja pienennät uupumisriskiäsi.
Säännöllisyys on kaiken A ja O. Mitä useammin teet jotain, sitä helpommaksi se muuttuu ja sitä helpommin sinulle tulee myös mieleen oikea harjoitus, kun tarvitset apua!
Mitä ajatuksia tästä heräsi? Kuulen mielelläni mietteitäsi!
💖 Erika, Beyond Massage
P.S. Piakkoin on taas alkamassa 8 viikon “Hermoston säätelyn salat”- verkkokurssi, jossa opetan juuri näitä tärkeitä hermoston säätelykeinoja. Jos kiinnostaa liittyä joukkoomme, niin laita minulle viestiä!