Tein juuri Instagramiin postauksen, joka ravisteli minua henkilökohtaisesti:

” Joka viikko sisältää 10 080 minuuttia… salli itsellesi 60 minuuttia”.

Havahduin miettimään koska olen viimeksi sallinut itselleni ja omalle hyvinvoinnilleni 60 minuuttia? Ja miksi tuntuu niin helpolta muistuttaa muita tästä tärkeästä asiasta, mutta silti minun on niin hankala pyhittää itselleni aikaa?

Kaikkihan sen tietää, mikäli ei pidä huolta itsestään, ei jaksa

Monilla näyttää olevan ajatus, että me, jotka työskentelemme jollain tavalla hyvinvoinnin parissa, olisimme jotenkin terveyden perikuvia. Totuus on, että mekin olemme vain ihmisiä.  Mekään emme aina jaksa, vaikka pitäisi. Emme aina pidä niin hyvää huolta itsestämme. Emme välttämättä tee niin kuin kehotamme muita toimimaan…

NO HANDS hieronnan kehittäjä Gerry Pyves, mainitsi kerran ohimennen koulutustilaisuudessa, että monesti me, jotka hoidamme muita, olemme jollain tapaa ”rikki”. Me tiedämme miltä tuntuu, kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Meillä on ehkä empatiaa muillekin jakaa, mutta samat voimavarat kuin kaikilla muilla. Halu auttaa muita voi olla niin suuri, että unohdamme itsemme, ja omat tarpeemme.

Tässä kohtaa, myönnän hieman häpeissäni, että minä en alkukesästä edes muistanut koska olisin ottanut aikaa vain itselleni. Koronakevät, sen tuomat rasitteet, ja kahden pienen lapsen äitinä oleminen olivat niin täyttäneet päiväni, että aikaa ei vaan löytynyt. Todellinen syy itseni laiminlyömiseen on kuitenkin se että, olen yleensä prioriteettilistallani viimeisenä. Lapset, mies, perhe, ystävät ja oma uusi yritys menevät yleensä edellä. Sitten jos jostain maagisesti vapautuu hengähdystauko, on minun vuoroni… Kuulostaako tutulta?

10 080 minuuttia

Laskin huvikseni, että mikäli nukkuu 8h yöunet, jäljelle jää silti 6720 minuuttia per viikko, eli noin 960 minuuttia/ päivä. Mikäli tekee 8h työpäiviä, ja työmatkoihin menee 1h/päivä, jäljelle jää vielä 420 minuuttia/päivä, eli 7h. 7h/päivä! (Oli ihan pakko tarkistaa laskelmat tässä vaiheessa.)

Eli aikaa pitäisi kyllä jotenkin löytyä myös omalle hyvinvoinnille… Ainakin kerran viikossa, vaikka olisi miten ruuhkavuodet menossa! Mieluiten useamminkin. Se miten tämän ajan haluaa käyttää, on tietenkin jokaisen päätettävissä. Suosittelen kuitenkin, että edes pienen osan viikosta käyttäisi ihan itseensä…

Oma aika

Jotkut eivät välttämättä tarvitse niin paljon ”omaa aikaa”, kun taas toisille se on entistäkin tärkeämpi. Erityisherkät varsinkin tarvitsevat keskivertoa enemmän luppoaikaa palautuakseen kunnolla arjen tohinasta. Olen henkilökohtaisesti huomannut itsessäni paljon erityisherkän piirteitä, näin vanhemmiten, enkä varmana ole ainoa. Tutkimusten mukaan noin viides väestöstä kuuluu erityisherkkiin. (Mikäli aihe kiinnostaa, voit lukea lisää erityisherkkyydestä tästä.)

Silloin, kun otan itselleni sitä ”omaa aikaa”, eli harrastan liikuntaa, käyn kampaajalla tai hierojalla, tai näen ystäviä, saan siitä valtavasti voimavaroja! Saatan kokea hieman huonoa omatuntoa siitä, että tämä aika on pois lapsilta ja perheeltä, mutta kuten eräs viisas asiakkaani sen sanoitti, äitiyden taakse on liian helppo piiloutua! On helppo uppoutua äitiyden rooliin ja pyhittää kaiken valveillaoloajan perheelleen… Taitaa löytyä sellainen sanaparsikin, ainakin englanniksi, joka sanoo että ”Happy wife = happy life”, eli löysästi ”käännettynä” mikäli perheen äiti voi hyvin, voivat myös kaikki muut hyvin.

Eli, muistetaan huolehtia omasta hyvinvoinnista! Se ei ole hukkaan heitettyä aikaa, mikäli pienen irtioton seurauksena on helpommin lähestyttävä, kärsivällisempi ja huomaavampi ihminen. Siitä hyötyvät kaikki lähipiirissäsi!

Mikäli koet tarvetta hiljentää tahtia, hengittää syvään ja löytää taas yhteyden kehoosi suosittelen rauhoittavaa ja maadoittavaa NO HANDS Earth treatmenttiä. Erään toisen asiakkaan sanoin ”Hoito kiinnitti mieleni takaisin kehooni ja pakotti olemaan läsnä tässä hetkessä”.  Ja hetkessä elämistä tarvitsemme juuri nyt… Nautitaan tästä päivästä ja pyritään jättämään eilisen murheet eiliseen ja huomisen kiireet sinne huomiselle. Tämä päivä on tässä ja nyt.